Historia
Australian asuttivat noin 40 000–50 000 vuotta sitten Aasiasta muuttaneet ihmiset, jotka ovat nykyisten aboriginaalien esi-isiä. He saapuivat Australiaan luultavasti pohjoisesta maata pitkin silloin, kun Australiaan vielä oli maasiltoja vedenpinnan alhaisuuden takia. Torresinsalmen saarten asukkaat eivät ole Australian aboriginaaleja vaan he ovat etnisesti melanesialaisia.Hollantilaiset tutkimusmatkailijat vierailivat Australiassa 1600-luvulla. Ensimmäinen Australian mantereen nähnyt eurooppalainen oli hollantilainen Willem Janszoon jonka alus purjehti Cape Yorkin niemimaan läheltä vuonna 1606. 1600-luvun aikana hollantilaiset tutkivat Australian länsiosien rannikkoa ja alkoivat nimittää aluetta Uudeksi-Hollanniksi, mutta he eivät perustaneet sinne siirtokuntia.
Englantilainen William Dampier kävi Australiassa vuosina 1688 ja 1699. Kapteeni James Cook julisti alueen Britannian omaisuudeksi vuonna 1770. Tämän jälkeen, vuonna 1788, britit perustivat rangaistussiirtokunnan nykyisen Sydneyn paikalle. Noin 160 000 vankia joutui alueelle ennen kuin vankien kuljetukset Britanniasta lopetettiin 1800-luvulla. Myös monia omasta tahdostaan muuttaneita siirtolaisia saapui alueelle. 1850-luvulla kultakuume houkutteli yhä uusia muuttajia. Villan ja vehnän viennin turvattua taloudellisen perustan uudisasukkaat alkoivat vaatia suurempaa itsenäisyyttä Britannialta. Vuonna 1850 Australialle myönnettiin osittainen itsehallinto.
Vuonna 1901 kuusi osavaltiota muodostivat liittovaltion, Australian kansainyhteisön (Commonwealth of Australia). Vielä sen jälkeen se oli brittiläiseen imperiumiin kuulunut autonominen dominio, mutta vuonna 1931 säädetty Westminsterin säädös vahvisti sen aseman itsenäisenä valtiona. Tästä liittovaltiosta on 100 vuodessa tullut menestyvä, nykyaikainen demokratia. Nykyisin huolena on taloudellinen riippuvuus Aasian markkinoista. Myös aboriginaaleihin kohdistuneen riiston ja syrjinnän tunnustaminen on Australian hallitukselle varsin vaikea kysymys. Myös laillisesti ja laittomasti maahan tulleiden turvapaikanhakijoiden asema on aiheuttanut keskustelua.
Vuonna 1976 alkuperäisasukkaita eli aboriginaaleja oli 144 000. Eurooppalaisten saapuessa 1600-luvulla he olivat metsästäjiä ja keräilijöitä ja käyttivät aseinaan keihäitä, nuijia ja bumerangeja. Viljan viljely, kotieläimet, saviastiat ja metallit olivat heille tuntemattomia. Vaeltavasta elämäntavasta johtuvan eristymisen vuoksi heistä muodostui yhteensä noin 500 heimoa, joilla jokaisella oli oma kielensä tai murteensa sekä oma yhteiskunta- ja kulttuurimuotonsa. Siirtolaisten alettua asuttaa maata karkotettiin aboriginaalit sisämaahan, mikä yhdessä sairauksien ja vähentyneen syntyvyyden kanssa aiheutti aboriginaalien määrän jyrkän laskemisen. Heidän määränsä on kuitenkin ollut nousussa 1950-luvulta lähtien. Nykyisin monet alkuperäisistä asukkaista asuvat reservaateissa Länsi-Australian, Pohjoisterritorion ja Queenslandin syrjäisimmillä seuduilla. Osa heistä on muuttanut kaupunkeihin. Aboriginaaleja syrjivät kohdat poistettiin maan perustuslaista toukokuun 1967 kansanäänestyksen jälkeen, jossa yli 90 prosenttia australialaisista kannatti muutosta. Vuonna 2007 aboriginaaleja oli noin 460 000.[3]
Politiikka
- Pääartikkeli: Australian politiikka
Australiassa on kaksikamarinen liittoparlamentti. Senaattiin eli ylähuoneeseen valitaan kuuden vuoden kaudeksi 76 senaattoria, 12 kustakin osavaltiosta ja kaksi kustakin mantereen territoriosta. Kolmen vuoden välein pidettävissä vaaleissa valitaan yleensä puolet senaattoreista kerrallaan. Senaatin vaalitapa on suhteellinen. Edustajainhuoneeseen eli alahuoneeseen valitaan 150 edustajaa yhden edustajan vaalipiireistä, jotka on jaettu väkiluvun mukaan. Puolue, jolla on enemmistö alahuoneessa, muodostaa hallituksen. Myös alahuoneen vaalikausi on kolme vuotta.[4]
Australian politiikkaa hallitsee kolme puoluetta:
- National Party of Australia (konservatiivinen, maanviljelijät)
- Liberal Party of Australia (porvarillinen)
- Australian työväenpuolue (sosiaalidemokraattinen)
Osavaltiot ja territoriot
- Pääartikkeli: Australian osavaltiot ja territoriot
Australia koostuu kuudesta osavaltiosta sekä useista territoriosta, joista kaksi sijaitsee mantereella. Osavaltiot ovat Uusi Etelä-Wales, Queensland, Etelä-Australia, Tasmania, Victoria ja Länsi-Australia. Manner-Australiassa sijaitsevia territorioita ovat Pohjoisterritorio ja Australian pääkaupunkiterritorio.[4] Territoriot toimivat suurimmaksi osaksi samalla tavalla kuin osavaltiotkin, mutta Australian liittovaltion parlamentilla on oikeus puuttua niiden lainsäädäntöön. Osavaltioiden lainsäädäntöön sen sijaan liittovaltio voi puuttua vain Australian perustuslain 51. pykälän niin salliessa.
Kaikilla osavaltiolla on oma kaksikamarinen parlamentti, lukuun ottamatta Pohjoisterritorion, Australian pääkaupunkiterritorion ja Queenslandin yksikamarisia parlamentteja. Parlamentin alahuone on nimeltään lakiasäätävä kokous, Legislative Assembly, tosin Etelä-Australiassa ja Tasmaniassa se tunnetaan nimellä House of Assembly. Parlamentin ylähuone puolestaan on lakiasäätävä neuvosto, Legislative Council.
Australialla on myös useita pienempiä, asutettuja territorioita, joihin kuuluvat Uuden Etelä-Walesin rannikolla sijaitseva sotilastukikohta Jervis Bay, sekä Norfolkin saari, Joulusaari ja Kookossaaret, jotka tunnetaan myös nimellä Keelingsaaret. Asuttamattomia territorioita ovat Ashmore- ja Cartiersaaret, Korallimerensaaret, Heardsaari, McDonaldin saaret sekä Australian Antarktinen territorio.
Maantiede
Australia on ainoa asuttu maanosa, joka sijaitsee kokonaan eteläisellä pallonpuoliskolla. Sen pohjoisosat kuuluvat kuumaan, keskiosat lämpimään ja eteläosat lauhkeaan ilmastovyöhykkeeseen. Australia on myös maanosista pienin, kuivin ja laakein. Itä-Australiassa kohoavat Australian Kordillieerit, jonka rinteet ulottuvat niin korkealle, että laskettelukin on mahdollista lumipeitteisillä rinteillä. Kordillieerit laskeutuvat länsiosassaan alangoksi, jossa virtaavat maanosan tärkeimmät joet kuten Darling ja Murray. Alangon keskialueilla on useita laskujoettomia suolajärviä. Alankoalueen länsipuolella pinnanmuodot kohoavat keskimäärin noin 300–500 metriä korkeaksi ylängöksi, joka on lähinnä kuivaa pensasaroa ja aavikkoa.Australian suurimmat kaupungit ovat Sydney (4,4 milj. as.), Melbourne (3,9 milj.), Brisbane (1,9 milj.), Perth (1,6 milj.) ja Adelaide (1,2 milj.). Pääkaupungissa Canberrassa on 345 000 asukasta.[1]
Luonto
- Pääartikkeli: Australian eläimistö
Mantereelle erityisen luonteenomainen on runsas pussieläinten lajisto, johon kuuluvat muun muassa yli 50 kengurulajia sekä koala ja vompatti. Australian eläimistöön kuuluu myös vesinokkaeläin, joka on neljän nokkasiililajin ohella yksi maailman viidestä munivasta nisäkäslajista. Australian pohjoisosien sademetsäalueiden jokimutkissa vaanii krokotiileja, joiden saaliiksi jää silloin tällöin ihmisiäkin.
Talous
Australialla on rikas, länsimainen sekatalous, jonka bruttokansantuote henkeä kohti on hieman korkeampi kuin Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Saksassa, Ranskassa ja Suomessa. Maa on kolmannella sijalla Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 2005 inhimillisen kehityksen indeksillä mitattuna ja kuudentena The Economist -lehden maailmanlaajuisessa elämänlaatuindeksissä vuonna 2005. Australia jakaantuu rikkaaseen etelään ja köyhään pohjoiseen.
Sydneyssä päämajaansa pitävä australialainen Qantas-lentoyhtiö nimettiin saksalaisen Aero Intenational -aikakauslehden listalla maailman turvallisimmaksi lentoyhtiöksi.[5]
Australialla on maailman suurimmat tunnetut uraanivarannot, ja se on merkittävä uraanin tuottaja. Australian kolme uraanikaivosta tuottavat miltei neljänneksen maailman uraanista.
Vuonna 2008 Australian bruttokansantuote oli 38 200 Yhdysvaltojen dollaria henkeä kohti, eli maailman 24:ksi korkein. Palvelusektori tuotti siitä lähes 70 %, teollisuus 27 % ja maatalous 3,4 %. Työttömyysaste oli 4,2 %[4]
Australian merkittävimmät luonnonvarat ovat kivihiili, rautamalmi, bauksiitti, kupari, uraani, hopea, tina, jalokivet ja kulta.
Merkittävimmät vientituotteet ovat villa ja muut karjatuotteet, kivihiili, vehnä, koneet ja tina.
Väestöjakauma
- Pääartikkeli: Australian väestöjakauma
Australian alkuperäisasukkaiden sekä Torresinsalmen saarten asukkaiden yhteenlaskettu lukumäärä oli 410 003 eli 2,2 % väestöstä. Vielä vuonna 1971 heitä oli ollut vain 115 953. Alkuperäisasukkaiden määrä on arvioitu olevan jopa 460 000 sillä kaikki alkuperäisasukkaat eivät ilmoita itseään alkuperäisasukkaiksi väestönlaskuissa.[7]
Australialla ei ole valtionuskontoa, mutta kristinusko on maan valtauskonto. Vuoden 2006 tilaston mukaan maan väestöstä 64 % on kristittyjä, joista 26 % katolilaisia ja 19 % anglikaaneja. Saman tilaston mukaan 19 % väestöstä on uskonnottomia ja uskonnottomat ovat maan nopeimmin kasvava uskontoryhmä ja 12 % vastaajista kieltäytyi määrittelemästä uskontoaan. Buddhalaisuus (2,1 %) on maan toiseksi suurin uskonto, jota seuraa islam (1,7 %) ja hindulaisuus (0,8 %). Yhteensä alle 6 % maan väestöstä kuuluu ei-kristillisiin uskontoihin.[8] Viikoittain kirkossa kävi vuonna 2004 vain 7,5 % australialaisista,[9] eikä uskonnolla ole keskeistä asemaa suurelle osalle maan väestöä.[10]
Kulttuuri
Elokuvaohjaaja Peter Weir on ollut usein Oscar- sekä Golden Globe -ehokkaana. Weirin läpimurtoelokuva Huviretki hirttopaikalle on ensimmäisiä kansainvälisesti menestyneitä australialaiselokuvia. Weirin myöhempien elokuvien joukossa ovat Kuolleiden runoilijoiden seura (1989) ja Truman Show (1998) .Australiasta on lähtenyt monia menestyneitä esiintyjiä kevyen musiikin eri osa-alueilta AC/DC:stä Kylie Minogueen.
Unescon maailmanperintöluettelossa on Australiasta 17 kohdetta. Niistä kaksi on kulttuurikohteita, neljä sekakohdetta ja loput luontokohteita.[11]
- Australian itä-keskiosien sademetsien suojelualueet
- Australian nisäkäsfossiililöydökset (Riversleigh/Naracoorte)
- Fraser Island
- Greater Blue Mountains -alue
- Heard ja McDonaldinsaaret
- Iso valliriutta
- Kakadun kansallispuisto (sekä kulttuuri- että luontokohde)
- Lord Howen saariryhmä
- Macquariensaari
- Purnululun kansallispuisto
- Queenslandin tropiikki
- Royal Exhibition Building ja Carlton Gardens (kulttuurikohde)
- Shark Bay, Länsi-Australia
- Sydneyn oopperatalo (kulttuurikohde)
- Tasmanian erämaat (sekä kulttuuri- että luontokohde)
- Uluru-Kata Tjutan kansallispuisto (sekä kulttuuri- että luontokohde)
- Willandran järvialue (sekä kulttuuri- että luontokohde)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti