Keskiajan loppupuoli oli Firenzen suuruuden aikaa. Kaupungin taloudellinen kukoistus alkoi jo 1100-luvulla. 1200- ja 1300-luvun taistelujen jälkeen vallassa oli Medicien suku, jonka kuuluisimpia edustajia on Lorenzo "Il Magnifico" de' Medici, joka hallitsi kaupunkia käytännössä yksinvaltiaana. Vuodesta 1434 kaupunkia hallittiin itsevaltaisesti. Firenze oli renessanssin huomattavin keskus.
Medicit karkotettiin Firenzestä vuonna 1494, ja Savonarola yritti tehdä Firenzestä teokraattisen kaupunkivaltion.[2] Savonarola kuitenkin poltettiin neljä vuotta myöhemmin roviolla, ja 1500-luvun alussa Medicit palasivat Firenzeen, jossa heistä pian tuli virallisestikin hallitsijoita. Keisari Kaarle V nimittikin Alessandro de' Medicin Firenzen herttuaksi[2]. Vuonna 1569 Firenze liitettiin Toscanan suurherttuakuntaan ja tuli sen pääkaupungiksi. Hallitsijaksi tuli Medici-suvun nuorempaan haaraan kuulunut Cosimo I de' Medici[2], jonka jälkeläiset hallitsivat Toscanaa vuoteen 1737 saakka[2]. Tämän jälkeenkin Firenze oli Toscanan herttuakunnan pääkaupunkina, kunnes se vuonna 1860 liitettiin yhdistyneeseen Italiaan.
Kun viimeinen Medicin suvun edustaja poistui Firenzestä, hän lahjoitti kaupungille suuren taidekokoelman. Ehtona lahjoitukselleen hän määräsi, ettei kokoelmaa saisi viedä tai myydä koskaan Firenzen ulkopuolelle. Tämä kokoelma muodosti Uffiziin taidemuseon selkärangan. Suuret ja arvokkaat taidekokoelmat toivat Firenzeen myös suuren joukon ulkomaalaisia taiteenharrastajia. Kaupungissa asui 1800-luvulla niin paljon englantilaisia, että heille piti perustaa oma protestanttinen hautausmaansa.
Firenze oli Italian pääkaupunki vuosina 1865–1870. 1800-luvun loppupuolella Firenzen keskustassa purettiin monia keskiaikaisia kortteleita, ja tilalle pystytettiin uusia ajanmukaisempia rakennuksia.
Toisen maailmansodan loppuvaiheessa vuonna 1944 Firenze kärsi paljon tuhoja. Perääntyvät saksalaiset tuhosivat muun muassa kaikki vanhat Arno-joen ylittävät sillat, paitsi Ponte Vecchion, joka säilyi vahingoitta.
Sodan jälkeen tuhoja ovat aiheuttaneet vuoden 1966 suuri tulva, jonka aikana Arno-joen vedet lainehtivat muun muassa Santa Crocen kirkon sisätiloissa, vaurioittaen useita arvokkaita taideteoksia. Vuonna 1993 tuhoja aiheutti puolestaan Mafia, joka räjäytti pommin Uffizin taidegalleriassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti