tiistai 7. joulukuuta 2010

Yhdeksästoista pitkä otsikko, Kreikka, Kreikan tasavalta eli Hellas, virallisesti Helleenien tasavalta, (kreik. Ελληνική Δημοκρατία, Elliniki Dimokratia) on valtio Etelä-Euroopassa, Balkanin eteläkärjessä. Kreikka käsittää myös Dodekanesian saaret ja Pohjois-Egean saariryhmän kreikkalaiset saaret.

Historia

Pääartikkeli: Kreikan historia
Kreikan historiaa on käsitelty laajemmin seuraavissa artikkeleissa:
Kreikkaan syntyivät kolmannella ja toisella vuosituhannella eaa. Euroopan varhaisimmat korkeakulttuurit, ensin minolainen ja sen jälkeen ensimmäinen tunnettu kreikankielinen kulttuuri, mykeneläinen kulttuuri. Varhaisten kulttuurien romahtamista seuranneiden pimeiden vuosisatojen jälkeen kreikkalaiset kaupunkivaltiot muodostivat Ateenan johdolla antiikin sivistyksen perustan, joka levisi laajalle kreikkalaisten ympäri Välimerta muodostamien siirtokuntien sekä Aleksanteri Suuren valloitusten kautta.
Ajanlaskun alkuun mennessä Kreikasta ja valtaosasta koko kreikkalaista maailmaa tuli osa Rooman valtakuntaa, jonka hajotessa Kreikka jäi sen kreikankielisenä säilyneelle itäosalle Bysantille. Bysantin valtionuskonnoksi vakiintui kristinuskon ortodoksinen muoto. Bysantti kukistui lopullisesti 1453 ja Kreikasta tuli pian osa Osmanien valtakuntaa.
Kreikka itsenäistyi Turkista vapaussodan jälkeen 1829. Itsenäistynyt Kreikka oli aluksi huomattavasti nykyistä pienempi. Vuosina 1912-1913 käytiin ensimmäinen ja toinen Balkanin sota, joiden tuloksena Kreikkaan liitettiin siihen saakka Turkille kuuluneet ensimmäisen Etelä-Makedonia ja Egeanmeren saaret sekä jo aiemmin itsenäiseksi julistautunut Kreeta. Näiden aluelaajennusten jälkeenkin kreikkalaisia asui paljon myös maan ulkopuolella, erityisesti Smyrnan (nykyisen Izmirin) seudulla Turkissa. Ensimmäisen maailmansodan aikoihin ja sen jälkeen vaadittiin yleisesti myös näiden alueiden liittämistä Kreikkaan. Sèvres'n rauhansopimuksen jälkeen alue olikin muutaman vuoden ajan Kreikan hallinnassa, mutta Turkki ei sopimusta koskaan allekirjoittanut. Niinpä Kreikka oli vuosina 1919-1922 sodassa entistä emämaataan Turkkia vastaan. Turkissa tämä sota tunnetaan Turkin itsenäisyyssotana. Sodan jälkeen tehty rauhansopimus merkitsi pakollista väestönvaihtoa. Noin 2 miljoonaa Turkin puolelle jäänyttä kreikkalaista ja Kreikan puolelle jäänyttä turkkilaista joutui muuttamaan kodeistaan naapurimaahan.
Toisessa maailmansodassa Kreikka joutui saksalaisten miehittämäksi. Sodan jälkeen maassa käytiin kommunistien ja demokraattien välillä vuoteen 1949 kestänyt sisällissota, jonka demokraatit voittivat. Vuonna 1967 sotilasjuntta syrjäytti kuninkaan ja demokraattisesti valitun hallituksen ja kaappasi vallan. Juntta kaatui 1974 ja 1975 Kreikasta tuli tasavalta. Vuonna 1981 Kreikasta tuli Euroopan unionin jäsen. Vuonna 2005 se hyväksyi Euroopan perustuslain. Vuonna 2008 maassa oli lakkoja, mielenosoituksia ja levottomuuksia, jotka yltyivät, kun poliisi surmasi 15-vuotiaan mielenosoittajan.[2]

Politiikka

Pääartikkeli: Kreikan politiikka
Kreikan valtionpäämies on vuodesta 2005 ollut presidentti Karolos Papulias. Pääministerinä toimii Georgios Andreas Papandreu (2009–). Johtava puolue maassa on PASOK (sosiaalidemokraatit).
Kreikan parlamentti on yksikamarinen ja koostuu 300:sta nelivuotiskaudelle valitusta kansanedustajasta. Enemmistö parlamentissa on vaihdellut PASOKin (sosiaalidemokraatit) ja Nea Demokratian (oikeisto) välillä. Kreikan parlamentti nimeää Kreikan presidentin.[3]
Kreikan ulkopolitiikkaa on jo vuosien ajan leimannut kysymys Kyproksesta ja suhteet Turkkiin. Sillä on ollut kiistoja pohjoisen naapurinsa Makedonian kanssa maan nimestä vuodesta 1992 alkaen.[4]
Kreikan asevoimat muodostuvat maavoimista (Ellinikos Stratos, ES), merivoimista (Ellinikos Polemiko Navtiko, EPN) ja ilmavoimista (Elliniki Polimiki Aeroporia, EPA). Kaikki 19-45-vuotiaat miehet ovat asevelvollisisa, miesten varusmiespalvelus kestää vuoden, naiseet voivat hakeutua palvelukseen vapaaehtoisina. Vuonna 2005 maa käytti 4,5 prosenttia bruttokansantuotteestaan sotilasmenoihin.[5]
Kreikka on NATOn jäsen vuodesta 1952. Se vastustaa aktiivisesti Makedonian jäsenhakemusta. Se osallistuu NATOn rauhanturvaoperaatioihin Afganistanissa ja Kosovossa, sekä merirosvouksen torjuntaan Afrikan sarven lähivesillä.[6]

Hallinnollinen jako

Kreikassa on 13 hallinnollista aluetta, periferiaa tai kehää, jotka jaetaan edelleen 51 prefektuuriin (nomoi, yksikkö: nomos), ja yhteen autonomiseen alueeseen, Athos-vuoreen, joka on luostarivaltio Kreikan alaisuudessa.
Kartta↓ Numero↓ Periferia↓ Pääkaupunki↓ Pinta-ala↓ Väkiluku↓

1 Attika Ateena 3 808 km² 3 761 810
2 Keski-Kreikka Lamia 15 549 km² 605 329
3 Keski-Makedonia Thessaloniki 18 811 km² 1 871 952
4 Kreeta Heraklion 8 259 km² 601 131
5 Itä-Makedonia ja Traakia Kavala 14 157 km² 611 067
6 Epeiros Ioannina 9 203 km² 353 820
7 Jooniansaaret Korfu 2 307 km² 212 984
8 Pohjois-Egean saaret Mytilene 3 836 km² 206 121
9 Peloponnesos Kalamata 15 490 km² 638 942
10 Etelä-Egean saaret Ermoupoli 5 286 km² 302 686
11 Thessalia Larissa 14 037 km² 753 888
12 Länsi-Kreikka Patras 11 350 km² 740 506
13 Länsi-Makedonia Kozani 9 451 km² 301 522
- Athos (autonominen) Karyes 390 km² 2 262
Nomoit jakaantuvat edelleen 147 eparkhiaan, jotka jaetaan 1 033 kuntaan. Kunnista 133 on kaupunkeja (demoi) ja 900 maalaiskuntia (koinotetes). Ennen vuotta 1999 kuntatason yksikköjä oli 5775 ja 12817 kylähallintoa (oikismoi).

Maantiede

Pääartikkeli: Kreikan maantiede

Kreikan kartta.
Kreikka satelliittikuvassa maaliskuussa 2003.
Kreikkaan kuuluu Balkanin niemimaan eteläosa, Aigeianmeren saaret, Kreeta ja Joonian saaret. Kreikan rannikko on kallioista ja meren rikkiuurtamaa. Lännestä pistävä Korintin- ja idästä pistävä Aiginanlahti erottavat Peloponnesoksen niemimaan melkein kokonaan muusta mantereesta. Niiden välisenä siltana on kapea Korintin kannas.
Kreikan sisämaa on vuoristoista. Suurin vuorijono on Pindos, korkeimmat vuorenhuiput Olympos (2 985 m) ja Parnassos (2 459 m). Kreikan joet ovat vähäiset. Maritzan, Struman ja Vardarin alajuoksut ovat Kreikan alueella; Aliakmon, Aheron, Vistritza, Peneios, Arta, Akeloos ja Eurotas ovat kokonaan Kreikan jokia.
Kreikassa vallitsee välimerenilmasto, joskin pohjoisosan vuorilla on ilmasto melko mantereinen. Kesä on lämmin tai kuuma, sateeton ja lähes pilvetön kausi kestää kolme kuukautta. Merituulet vilvoittavat saaristossa, mutta suurkaupungeissa kuten Ateenassa helle voi käydä pakahduttavaksi. Sateet ajoittuvat lähinnä talveen. Lunta voidaan saada kaikkialla Kreikassa, mutta saaristossa se on harvinaista. Alavilla alueilla se ei jää maahan juuri koskaan. Kevät ja syksy ovat lyhyitä välivuodenaikoja jolloin sää on vaihtelevaa.[7]
Kreikan sään erityispiirre on auringonpaisteen suuri määrä. Sitä saadaaan talvellakin viitisen tuntia, kesällä jopa 12-14 tuntia päivässä. [7]
Kuukausien keskimääräinen maksimi- ja minimilämpötila ja sademäärä eri puolilla Kreikkaa[7]
Mittauspiste T H M H T K H E S L M J Vuosi
Ateena
(kuiva itä)		 13°C
6 °C
62 mm		 14°C
7 °C
37 mm		 16°C
8°C
37 mm		 20°C
11 °C
23 mm		 25°C
16 °C
23 mm		 30°C
20 °C
14 mm		 33°C
23°C
6 mm		 33°C
23°C
7 mm		 29°C
19°C
15 mm		 24°C
15°C
51 mm		 19°C
12°C
56 mm		 15°C
8°C
71 mm
Naxos
(saaristo)		 15°C
10 °C
91 mm		 15°C
10°C
73 mm		 16°C
11°C
69 mm		 20°C
13 °C
19 mm		 23°C
16 °C
12 mm		 26°C
20 °C
11 mm		 27°C
22°C
2 mm		 28°C
22°C
1 mm		 24°C
18°C
11 mm		 20°C
15°C
45 mm		 17°C
12°C
48 mm		 15°C
8°C
93 mm
Lähes vuosittain riehuvat laajat metsäpalot aiheuttavat ongelmia loppukesästä. Vuonna 2007 ne johtivat kuolemantapauksiin, vuonna 2009 laajoihin evakuointeihin.[2]
Saaristoja Saaria
Dodekanesia, Jooniansaaret, Sporadit, Kykladit Kalimnos, Karpathos, Kos, Patmos, Rodos, Symi, Paros, Delos, Melos, Kreeta, Mykonos, Naksos, Thera, Syros, Amorgos, Korfu, Lefkas, Ithaka, Zakynthos, Lesvos, Khios

Liikenne

Kreikassa on 81 lentokenttää, 2548 km rautateitä ja 117 533 km maanteitä. Kuusi kilometriä pitkä Korintin kanava lyhentää merimatkaa maan ympäri kiertämiseen verrattuna 325 kilometrillä. Tärkeimmät satamakaupungit ovat Agioitheodoroi, Aspropyrgos, Pachi, Piraeus ja Thessaloniki. [5] Saarten välistä lauttaliikennettä hoitavat lukuisat pienet lauttayhtiöt. Mantereen päässä Pireuksesta lähtevät yleensä lautat Kreetalle, Kyklideille, Dodekanesiaan ja Egeian meren itäosaan, kun taas Patraksesta on yhteyksiä Italiaan ja Joonianmeren saarille.[8]

Talous

Pääartikkeli: Kreikan talous
Vuonna 2009 arvioitu BKT asukasta kohden oli 32 100 USD. Todellinen kasvu vuonna 2009 oli -2 % ja inflaatio 1,2 %. Työttöminä oli samana vuonna 9 % väestöstä.[5] Valuutta on euro, aikaisemmin drakma. Kreikka pääsi mukaan talous- ja rahaliittoon, vaikka sen julkisen sektorin alijäämä oli sallittua kolmea prosenttia suurempi.[9]
Ithakassa kasvava oliivipuu, jota on väitetty yli 1500-vuotiaaksi
Kreikka tuottaa viljaa, hedelmiä, vihanneksia, sekä teollisuudelle tupakkaa, puuvillaa, sokerijuurikkaita ja viinirypäleitä. Kreikka on kolmanneksi suurin oliiviöljyn tuottaja. Teollisuuden kehitystä haittaa raaka-aineiden ja energian puute. Vientituotteita ovat muun muassa oliiviöljy, oliivit ja viini. Myös matkailu on huomattava tulonlähde.
Vuohipaimen samoksen saarella
Kreikka on maatalousmaa huolimatta maan vuoristoisesta luonteesta, kesien kuivuudesta ja eroosion voimakkuudesta. Suurin osa maasta on kuitenkin niittyä ja karua vuoristolaidunta, joka soveltuu vain lampaiden ja vuohien pitoon. Siksi viljelysmaa onkin sijoittunut alangoille, kukkuloille ja vuorten alemmille rinteille. Thessalian ja Boiotian tasangoilla on ammoisista ajoista viljelty viljaa ja pidetty karjaa kun taas Attika on ollut kivistä aluetta ja sen sisämaassa viljeltiin oliiveja ja viinirypäleitä. Oliivit ovat tärkeitä vientituotteita, mutta sen lisäksi oliiviöljyn kotimainenn kysyntä on merkittävää.[10]
Elintarvikkeet, polttoaineet, koneet, metallit ja puu ovat tärkeimmät tuontitavarat. Vientitavaroita ovat malmit ja metallit, tekstiilit, raakatupakka, korintit, rusinat, appelsiinit, puuvilla ja viinit. Kreikka on jo ennestään tunnettu merenkulkuvaltio ja sen kauppalaivasto on maailman viidenneksi suurin. Kalastus onkin ollut yksi Kreikan pääelinkeinoista.lähde? Lisäksi nykyään matkailu on huomattava tulonlähde ja koko ajan nousussa. Vuonna 2008 se muodosti 18 % maan kansantulosta.[9]
Vaikka Kreikasta ei löydy paljon kaivannaisia, on maalla kuitenkin jotain luonnonvaroja omasta takaa. Tärkeitä sellaisia ovat bauksiitti, hopea ja öljy. Bauksiittia löytyy Korintinlahden suun molemmin puolin, hopeaa Ateenan alapuolelta Attikan kärjestä ja öljyä pumpataan Aigeianmeren pohjasta.lähde?
Koska keinokasteluun sijoitetut varat ovat vähäisiä, on viljelysmaat sijoitettu rannikolle, jossa sademäärät ovat runsaammat muuhun maahan verrattuna. Kreikassa viljellään myös tupakkaa, vaikka sitä ei juurikaan lähde ulkomaan vientiin. Kokonaisuutta katsottaessa joutuu Kreikka kuitenkin tuottamaan suurimman osan tarpeistaan ulkomailla. Metsätaloutta ei maasta juurikaan löydy, mutta lampaiden ja vuohien kasvatusta sen sijaan kaikista osista.lähde? Vuonna 2009 maatalous työllisti 12,4 % työvoimasta ja toi 3,4 % kansantuotteesta.[5] Maataloustuotteiden jalostus lasketaan kuitenkin teollisuuden tilastoihin, ja elintarviketeollisuus on maan merkittävimpi teollisuudenaloja.
Maan teollisuus on keskittynyt suurilta osin Ateenan ja Thessalonikin alueille. Syynä tähän on se, että näissä kaupungeissa asukkaita on eniten ja kulkuyhteydet ovat erinomaiset. Teollisuus on kuitenkin koko ajan lisääntymässä. Vesivoimaa rakennetaan, öljyn poltosta siirrytään kotimaisiin polttoaineisiin, kuten ruskohiileen ja turpeeseen, jotka kasvattavat kotimaan markkinoita. Sekä saarista että mantereelta löytyy maalämpölaitoksia, Kithoksen saarelta suuri tuulivoimapuisto ja aurinkokeräimiä sekä aurinkolämmitysjärjestelmiä myydään koko Euroopassa.lähde?
Tärkeitä teollisuustuotteita ovat elintarvikkeiden ja juomien lisäksi öljyjalosteet, kivennäisaineet, perusmetallit, kemiantuotteet, tekstiiliteollisuuden materiaalit, metalliteollisuuden lopputuotteet ja vaatteet. Näiden jalostusaste on tyypillisesti varsin alhainen.[9]
Kreikka hyväksyttiin eurojärjestelmään vuonna 2001, ja euro tuli käyttöön vuoden 2002 alusta.[11] EU:n komissio selvitti myöhemmin, että Kreikka oli kaunistellut tilastojaan päästäkseen euroon mukaan. Valtiontalous oli velkainen jo vuosia ennen finanssikriisin kärjistymistä.[12] Vuoden 2009 loppupuolella Kreikan talous luisui akuuttiin kriisiin. Budjetti oli reilusti alijäämäinen ja maa on ottanut runsaasti ulkomaista velkaa.[13] Keväällä 2010 muut EU-maat ja IMF päättivät lainata rahaa Kreikan pelastamiseksi, josta Suomen osuus tulee luultavasti olemaan n.1,5 miljardia euroa. [14] Tukea saadakseen Kreikka suostui leikkaamaan valtion menoja rajusti, tavoitteena 24 miljardin euron säästöt. Pakettiin kuuluu tavoite eläkeiän huomattavasta nostamisesta sekä veronkorotuksista ja virkamiesten palkkojen jäädyttämisestä.[15]

Väestö

Heinäkuussa 2009 arvioitiin, että Kreikassa on 10 737 428 asukasta. Vuosittainen väestönkasvu oli 0,127 %.[5] Asukastiheys 81/km². Kaupungeissa asuu 61 % väestöstä.
Kreikka on hyvin homogeeninen valtio ja enemmistö sen asukkaista pitää itseään etnisinä kreikkalaisina. Virallisten lukujen mukaan vain yksi prosentti asukkaista puhuu äidinkielenään muuta kuin kreikkaa.[5] Maassa on kuitenkin pieniä määriä turkkilaisia, pomakkeja, romaneja, vlaheja, slaaveja sekä albaaneja. Suurin osa maan vähemmistöistä elää Pohjois-Kreikan alueella. Albaaneista suurin osa oleskelee maan suurimmissa kaupungeissa laittomasti (arvioitu määrä n. 300 000), mutta Pohjois-Kreikassa asuu myös albaniaa äidinkielenään puhuvia yhteisöjä, jotka ovat ortodokseja ja Kreikan kansalaisia. Kun Espanja ja Italia ovat lisänneet rajavalvontaa, yhä useammat laittomat maahanmuuttajat tulevat Länsi-Eurooppaan Albanian ja Kreikan välisen rajan yli.[16]
98 prosenttia Kreikan väestöstä on kastettu ortodoksiseen kirkkoon. Kreikassa on myös noin 1,3 prosentin suuruinen muslimivähemmistö,[5] joka koostuu suurimmaksi osaksi turkkilaisista. Lisäksi on pieniä määriä katolilais- ja juutalaisyhteisöjä.

Kansanterveys

Sekä kreikkalaisten naisten että varsinkin miesten elinajanodote on selvästi yli Euroopan keskitason. Yleisimmät kuolinsyyt vuonna 2002 olivat aivo- ja sydäninfarktit.[17] Välimerellinen ruokavalio, sen juustot, pähkinät ja oliiviöljy yhdistettynä runsaaseen vihannesten syömiseen on todettu kokonaisuutena terveelliseksi, mutta siitä ei ole voitu osoittaa yksittäistä sairauksia torjuvaa osaa.[18] Kaupungistumisen myötä ruokailutavat ovat muuttuneet, ja ylipaino on kasvava ongelma.[19]
Vuonna 2007 maassa oli 11 000 HIV/AIDS-potilasta.[5]

Kulttuuri
EU-jäsen antiikkisilla perinteillä.
Kreikan kulttuuri on kehittynyt tuhansien vuosien aikana, saaden alkunsa antiikin Kreikan arkaaiselta ajalta. Myöhemmin se vaikutti suuresti Rooman, Bysantin ja Ottomaanien valtakuntien kulttuuriin.
Kreikkalainen keittiö on maantieteellisistä ja historiallisista syistä tyypillisen välimerellinen. Se käyttää perinteisesti alueen raaka-aineita: tuoreita yrttejä, oliiviöljyä, tomaatteja ja sitruunoita sekä kalaa. Kreikkalainen salaatti, horiatiki, sisältää kasvisten lisäki fetaa.[20]

Antiikin Kreikan kulttuuri

Pääartikkeli: Antiikin Kreikan kulttuuri
Antiikin Kreikan kulttuurilla (700 eaa.–400 jaa.) on ollut suuri vaikutus Euroopan historiassa. Antiikin Kreikkaa kutsutaan usein länsimaisen sivistyksen kehdoksi. Kirjallisuudessa oli hallitsevana eepillinen runous, jota edusti muun muassa Iliaan ja Odyseeian kirjoittaja Homeros. Kreikkalaisen tragedian suuret nimet ovat Aiskhylos, Sofokles ja Euripides, komedian puolestaan Aristofanes. Soittimina kithara ja aulos olivat yleisimmät ja arvostetuimmat. Rakennustaide oli korkealla tasolla jo esihistoriallisella ajalla, kuten Troijan, Kreetan, Tirynsin ja Mykenen valtavat linnan- ja palatsinrauniot toiselta tuhatluvulta eaa. osoittavat.

Bysanttilainen kulttuuri

Pääartikkeli: Bysanttilainen kulttuuri
Bysanttilainen kulttuuri (n. 400–1453) tarkoittaa Bysantin valtakunnassa eli Itä-Roomassa kukoistanutta kulttuuria. Siinä yhtyy itämaisia ja hellenistisiä aineksia. Tuon ajan rakennustaiteen suurimmat monumentit ovat Kreikan nykyrajojen ulkopuolella, mutta esimerkiksi mosaiikkeja on myös Kreikan monissa kirkoissa.

Uudempi Kreikan kulttuuri

Uudempi Kreikan kulttuuri (n. 1453–)
Kreikkalaisista kirjailijoista kaksi on saanut Nobelin kirjallisuuspalkinnon: Giorgos Seferis vuonna 1963 ja Odysseas Elytis vuonna 1979. Elokuvohjaaja Mihalis Kakogiannis on ollut viidesti Oscar-ehdokkaana. Hänen tunnetuin työnsä on Kerro minulle, Zorbas vuodelta 1964. Eurovision laulukilpailussa kreikkalainen Helena Paparizou voitti vuonna 2005.

Maailmanperintökohteet

Kreikassa on 17 Unescon maailmanperintöluettelon kohdetta:[21]

Media

Kreikan käytetyin uutismedia on televisio. Vuonna 2009 se oli pääasillinen uutiskanava 78 prosentille kreikkalaisista. Se oli aiemmin valtion monopoli, mutta 1980-luvun loppupuolen jälkeen kaupalliset asemat ovat vieneet suuren markkinaosuuden. Radiotoiminnan sääntely on vähäistä. Päivittäin ilmestyviä sanomalehtiä ovat Eleftherotypia, Ta Nea ja Kathimerini.[22]

Koulutus

Kreikassa toimii 24 yliopistoa ja korkeakoulua. Niistä vanhin on vuonna 1837 perustettu Ateenan yliopisto, joka oli myös Balkanin ja Itäisen Välimeren alueen ensimmäinen yliopisto.[23] Suurin on Thessalonikin Aristoteles-yliopisto, jossa on yli 95 000 opiskelijaa.[24]
Vuonna 2001 lukutaitoisia oli yli 15-vuotiaista miehistä 98%, naisista 94%.[5]

Urheilu

Kreikka oli antiikin olympialaisten kotimaa, ja siksi luonnollinen valinta ensimmäisten modernien olympialaisten isäntämaaksi. Se isännöi myös vuoden 2004 kesäkisoja, Maa on osallistunut kaikkiin kesäoliympialaisiin ja useimpiin talviolympialaisiin vuodesta 1936 alkaen. Kreikassa järjestetään vuosittain rallin MM-sarjaan kuuluva Akropolis-ralli, joka on vanhimpia vielä nykyään ajettavia ralleja.
Jalkapallo on Kreikan suosituin joukkueurheilulaji. Maan mestaruudesta on pelattu vuodesta 1927 alkaen. Jalkapallomaajoukkue on päässyt Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuiden lopputurnaukseen vain vuonna 1994 ja 2010. Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailuiden lopputurnauksen Kreikka voitti vuonna 2004.

Lähteet

Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)